Poistaminen

folk horror liveroolipelisarja kaupunkitilasta ja toiseudesta

Amensalismi 6.-8.6.2025
Parasitismi 11.-13.7.2025
Kommensalismi 22.-24.8.2025

Helsingissä pelattava kolmeosainen liveroolipelisarja kertoo yhteiskunnan ulkopuolelle jääneistä ihmisistä, jotka etsivät symbioottisia suhteita kaupungin katveita asuttavien henkien kanssa. Samanaikaisesti se kertoo ulkopuolisten yhteisöistä, tarpeesta kokea yhteyttä ja yhteyden luomiseen liittyvistä vaikeuksista. Rituaalinen limittyy arkiseen, näkymätön julkiseen.

Pelaaminen tapahtuu julkisessa tilassa ja tämä on kaupunkilarp myös siinä mielessä, että kaupunkitila ja kaupunkiluonto ovat pelisarjan keskeisiä elementtejä, joihin liittyy paljon elävää pelisisältöä.

Pelisarja korostaa tarinan jaettua omistajuutta ja antaa pelaajalle tavallista enemmän sekä valtaa että vastuuta hahmon ja pelisisältöjen suhteen. Pelaajalta vaadittava panos ei kuitenkaan nouse olennaisesti tavanomaista kampanjapeliä suuremmaksi.

Peliviikonloppuihin kuuluu pelaajatapaaminen perjantai-iltana, varsinainen peli lauantaina ja purkutilaisuus sunnuntai-iltapäivällä.

Sopii myös vähän herkemmille, sillä pelottavuuden sijaan pelisarja keskittyy siihen miten kauhu voi lajityyppinä sanoa jotain herkkää ja ehkä kaunistakin.

PELAAJAHAKU 3.-16.2, valinnat helmikuun lopussa.

Pelimaksu: maksa mitä pystyt, tulotason mukaan skaalautuvalla suosituksella (20-60€/peli).
18 hahmoa.

Poistaminen on osa kaupunkiluontoa ja urbaania toiseutta folk horror -genren kautta käsittelevää teosparia. Paikkasidonnaista spoken word -teosta Somistepelote esitettiin Helsingin Keskuspuistossa syksyllä 2024.


Poistaminen sisältää

• Suurelta osin ulkotiloissa tapahtuvaa pelaamista. Sään puitteissa, mutta siten että hetkittäin huononkin sään armoilla oleminen voi tulla osaksi pelisisältöä. 
• Tavanomaista kaupunkilarppaamista selvästi verkkaisemman rytmin, joka pyrkii jättämään tilaa myös ns. hitaan pelaamisen elementeille.
• Kokeellisia elementtejä, joihin liittyen pelaajilta toivotaan uteliaan heittäytyvää suhtautumista. Esimerkiksi henkimaailmaa käsittelevissä sisällöissä tutkitaan pelimekaniikkaa, joka perustuu pelaajan tunnetiloihin ja aistimuksiin, sekä niitä kohti tehtävään virittäytymiseen.

Poistaminen ei sisällä

• Ulkopuolisten osallistamista pelin fiktioon.
• Mitään hyvää fyysistä suorituskykyä vaativaa.

Pelin tyylistä

Folk horror, eräs kauhun vanhimpia alagenrejä, kertoo siitä kuinka syrjäseuduilla elävä vanha maailma ja villi luonto näyttäytyvät urbaanille nykyihmiselle uhkaavana ja vieraana. Urbaani folk horror taas tuo nämä yleensä ruraalien tapahtumapaikkojen kautta käsitellyt teemat kaupunkiympäristöön ja löytää syrjäseutunsa syrjäytettyjen luota. Vaikka pelisarja kiinnittyy kauhugenreen, sen tavoitteena ei ole olla erityisen pelottava. Toiveena on toki aiheuttaa myös väristyksiä, mutta pelisarja on eniten kiinnostunut siitä miten lajityyppi voi luoda jotain herkkää ja ehkä jopa kaunista.

Pelisarjan rytmi on verkkainen ja sitä kuljettaa vaiheittain etenevä, arkiseen limittyvä rituaalisuus. Väljä kohtausrakenne rytmittää pelipäivän kulkua ja - yhdessä valikoituihin pisteisiin keskittyvän pelialueen kanssa - huolehtii siitä että hahmot liikkuvat sopivan paljon samoissa paikoissa vaikka eivät liikkuisikaan suunnitelmallisesti yhdessä. Rakenne jättää tilaa myös sekä pelaajalähtöisille sisällöille, että pysähtymiselle ja oleskelulle.

Pelaaminen tapahtuu kaupunkitilaa vasten. Yliluonnolliseen liittyvän sisällön keskiössä on pieni joukko kaupunkitilan katvepaikkoja, joiden todelliseen historian ylle pelin fiktio kietoutuu ja kaupunkiluonto tulee pelisisällöksi sekä henkien olemuksen kautta, että mm. tiettyjen eläinlajien kohtaamisille annettavina merkityksinä. Arkisemmalla tasolla käsittelemme hahmoihin kaupunkitilassa kohdistuvaa - ja kaupunkitilan hahmoihin kohdistamaa - toiseuttamista: pelin ulkopuolisia ei vedetä mukaan fiktioon, mutta esimerkiksi hahmoihin kohdistuvat katseet ovat osa pelisisältöä.

Tarina liikkuu pääosin laajenemalla, myös ihan konkreettisesti pelialueen peli peliltä tapahtuvan laajenemisen myötä. Hahmoille voi muodostua enemmän tai vähemmän selkeitä tarinakaaria, mutta kannustan valmiiksi tulemisen tavoittelemisen sijaan tunnustelemaan jonkinlaista hahmon olemassaolon kuhinaa seuraavaa pelityyliä joka saa pysähtyä hetkiin ja harhailla, löytää ja kadottaa, jolla on lupa hapuilla ja myös epäonnistua.

Kampanjan pelit ovat viiden viikon välein, mikä on aika tiivis tahti. Kuormitusta keventää merkittävästi se, että juonenkuljetusta ei tapahtu käytännössä lainkaan pelien välillä vaan kaikki merkittävä tapahtuu itse peleissä. Lisäksi peliviikonloppuihin kuuluva perjantain pelaajatapaaminen ja sunnuntain purkutilaisuus vähentävät pelien välisen kanssapelaajien suuntaan tehtävän kommunikoinnin määrällistä tarvetta. Peliraportteihin tarjotaan mahdollisuus, mutta vain hyvin rajallisten asioiden raportoiminen on pakollista.



 



yhteistyössä: Suomen Kulttuurirahasto
teoskuva: Väinä Räsänen