kuva: Tuomas Puikkonen (koko kuvasetti)

Kankaankehä

liveroolipeli luontosuhteesta, sukupolvista ja muistoista

Kankaankehä on liveroolipeli luontosuhteesta, sukupolvista ja muistoista. Pelissä kuusi saman perheen jäsentä eri sukupolvista kokoontuu tekemään ristipistoja, juomaan kahvia ja puhumaan. Jokaista hahmoa koskettaa omalla tavallaan ilmastokriisin pintaan nostama luontosuhteen pohtiminen, sekä erilaiset perheeseen, elämänkaareen ja identiteettiin liittyvät kysymykset. Hahmojen välisissä suhteissa keskeisenä teemana etäisyys ja toive kurottaa sen yli.

Peli käsittelee hauraita toiveita, joihin kuuluu myös surumielisyyttä ja pelkoja, mutta peli sävy on pohjimmiltaan lämmin. Kankaankehä haluaa käsitellä herkkiä aiheita herkkyydellä ja lämpö on tärkeä keino tehdä sille tilaa.

Peli liikkuu perinteisillä naisten alueilla, mutta kaikkien hahmojen sukupuolta ei ole määritetty valmiiksi. Kaikissa hahmoissa käsitellään sellaista pehmeyttä, joka arvona liitetään kulttuurisesti naiseuteen.

Tekijän ja pelin taiteellinen positio on queerfeministinen ja antikapitalistinen. Suoranaiset queerteemat ovat pelin sisällössä sivuroolissa ja se toivottaa yhtäläisen tervetulleeksi niin osallistujat jotka ovat itse queer, kuin osallistujat jotka eivät ole.

Kankaankehä on osa Pihla Lehtisen luontosuhdetta ja sukupuolta käsittelevää teosparia. Teosparin toinen osa Kaivohauki on spoken word -esitys luontosuhteen limittymisestä sukupuoleen ja sen keskiössä on uudenlaisen luontosuhteen löytämisen keskeneräinen tila. Peliin osallistuminen ei edellytä spoken word -esityksen näkemistä.

Yhteistyössä: Suomen Kulttuurirahasto, Museum of Impossible Forms, Titanik-galleria, Mustarinda-residenssi, Lanka Palaa -kollektiivi ja Radikaalit Ristipistot HKI.



Ajatuksia pelin designista

Hahmoissa liikkuu paljon ajatuksia, tunteita ja tarpeita. Ei elämää suurempia, vaan kliseisesti ilmaistuna elämän kokoisia. Kaikkea ei tarvitse käsitellä ja mitään ei tarvitse ratkaista. Toisaalta pelaaja voi halutessaan tuoda mitä tahansa hahmon sisältöjä käsiteltäväksi myös hyvin suoraan.

Myös mahdollisesti hiljaiseksi jäävät sisällöt tulevat osaksi pelaajien yhteistä kokemusta, sillä peli on rakenteeltaan läpinäkyvä ja avoin. Eli pelaajat esimerkiksi tietävät muiden hahmojen henkilökohtaisista sisällöistä enemmän kuin hahmonsa.

Muistot ovat eräs pelin keskeinen teema ja niitä käsitellään myös lyhyiden takaumakohtausten kautta. Muistokohtaukset ovat sävyltään sadun ja unen omaisia, ja niiden välityksellä peliin valuu hienovaraisia maagisen realismin elementtejä.

Teosparin toisen osan (spoken word teos Kaivohauki) keskiössä on henkilökohtainen kokemukseni sukupuolen ja luontosuhteen limittymisestä. Myös Kankaankehä kiinnittyy liveroolipelimuodolle poikkeuksellisen vahvasti tekijän omaan elämään ja kokemuksiin. Sekä sen myötä, että teosparin osat limittyvät toisiinsa, että valintana. Kankaankehä ei kerro minusta tai minun perheestäni, mutta pelissä on paljon minua.



Sisältöhuomioita

• Pelissä on joitain tummasävyisiäkin teemoja, kuten katumus tai pelko perheen menettämisestä. Peli liikkuu tässäkin hauraan alueilla, ei synkän.

• Hahmojen keskinäisissä suhteissa on monimutkaisuutta ja hankaliakin kohtia, mutta ei riitaisuutta.
• Peli EI käsittele seksuaalista- tai lähisuhdeväkivaltaa, perheen sisäistä queerfobiaa, eikä addiktioita.